E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Luonnonromaani
Kirj.
Tekijän luvalla suomentanut
Heikki Impivaara
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1920.
1. Otetaan suuri vastuu ja Limberlostiin pestataan vartija.2. Freckles näyttää luonnettaan ja tapaa ystäviä.3. Putoaa sulka ja synty sielu.4. Freckles katsoo urhoollisesti vaaraa silmiin, ja uusien kokemuksien tie avautuu.5. Keiju ruumiillistuu, ja mies palvoo.6. Sattuu kahakka, ja naiset ampuvat.7. Freckles saavuttaa kunniaa ja keksii tiellä jalanjäljen.8. Freckles tapaa liikemiehen eikä siitä menetä mitään.9. Limberlost ahdistaa rouva Duncania, ja Freckles ehättää apuun.10. Freckles ahertaa kovasti ja salokeiju palkitsee.11. Perhoset hurjastelevat, ja Limberlost toimittaa sanan lintunaiselle.12. Musta Jaakko kahlehtii Frecklesin ja keiju Jaakon.13. Keiju vapauttaa Frecklesin, ja Musta Jaakko kiroo.14. Frecklesillä on sydänsuru, ja Musta Jaakko jää laskuista pois.15. Freckles ja keiju yrittävät ottaa valokuvaa, ja pikku kana on kuvattavana.16. Keiju keksii kallisarvoisen puun ja aterioi työläisten kera.17. Freckles panee rakkaudesta henkensä alttiiksi ja runneltuu.18. Freckles hylkää rakkauden, kun ei tiedä syntyperäänsä kunnialliseksi, ja keiju lähtee sitä tutkimaan.19. Freckles saa esikoisoikeutensa, ja keiju menettää sydämensä.20. Freckles palaa Limberlostiin, ja loordi O'More purjehtii Irlantiin ilman häntä.
1. luku.
Freckles [englanninkielessä tavallinen lisänimitys kesakkoiselle.Suom.] käveli pitkin telatietä, joka vie Limberlostin alapään poikki.Ensi silmäykseltä häntä olisi kenties pitänyt irtolaisena, mutta hänoli tosiaan työnhaussa. Kiihkeästi hän tahtoi asettua jonnekin ja saadatyötä melkein minkälaista tahansa, joka voisi toimittaa hänelle ruokaaja vaatteita.
Jo kauan, ennenkuin hän sai näkyviinsä Suurten PutoustenPuutavarayhtiön työmaan, hän saattoi kuulla miesten hilpeitä ääniäja hevosten hirnumista ja samaten haistaa kiehuvan ruuan ärsyttäväätuoksua. Apeana hän tunsi, kuinka koditon ja vailla ystäviä hän oli.Pysähtymättä tuumimaan hän kääntyi vastaraivatulle tielle ja seurasisitä työpaikalle asti, missä miehet olivat laittautumassa iltaselle jamakuulle.
Näky oli erinomaisen miellyttävä. Alempana oli tiheä räme tummanataustana, jonka yläpuolella kohousi jättimäisiä puita. Miehethuutelivat leikkisästi toisilleen, valjaista riisuessaan väsyneitähevosia, jotka jyväännöksensä saatuaan lopen tyytyväisinä heittäytyivätlepoasentoihinsa ja purra rouskuttivat ruokaansa. Duncan, jänteväskotlantilainen ajomiesten päällikkö, pyyhkieli hellästi kahdenkookkaan raudikon kylkiä melooninlehdillä ja vihelteli hiljaa: "Missäson mun kultani siis?" ja sirkka lehtien alla hänen jalkainsa juuressasäesti häntä. Risuvalkea sihisi ja rätisi iloisesti. Kierteisinäkaartelivat tulenliekit isojen mustien kattilain ympärillä, ja kunkokki kohotti kansia, pistääkseen sinne koetinhaarukkansa, lemahtisieltä makeita tuoksuja.
Freckles astui hänen luoksensa.
"Haluan puhua johtajan kanssa", sanoi hän.
Kokki katsahti häneen ja vastasi välinpitämättömästi: "Hän ei voikäyttää teitä."
Frecklesin kasvot sävähtivät punaisiksi, mutta hän virkkoirauhallisesti: "Jos tahdotte olla ystävällinen ja näyttää hänetminulle, niin sa