E-text prepared by Juha Kiuru
Espanjalaisen mustalaistytön elämäntarina
Kirj.
Ranskasta suomensi Kasimir Leino
Kansan Novellikirjasto 11.
Helsingissä,
Suomalainen Kustannus-osakeyhtiö Kansa 1907.
Hämeenlinnan Uusi kirjapaino.
Alkulause.
Prosper Mérimée, jonka elämäkerrallisista vaiheista, kirjallisestatuotannosta ja merkkiasemasta Ranskan suurten kirjailijain joukossaolemme tehneet selkoa hänen novellinsa Colomban esipuheessa (KansanNovellikirjasto 5-6), kirjoitti Carmeninsa v. 1847 ollessaan 44vuotias.
Jo heinäkuun vallankumouksen jälkeen 1830 oli hänet nimitettyRanskan historiallisten muistomerkkien tarkastajaksi elivaltioarkeoloogiksi, jona hän pysyi parikymmentä vuotta. Tämätoimi pakotti hänet matkustelemaan ympäri valtakuntaa; näidenvirkamatkojensa tulokset julkaisi hän jo 1830-luvulla, nim.Matka keski-Ranskassa 1835, länsi-Ranskassa 1836, Auvergnessaja Limousinissa 1838 j.n.e. Ulkopuolelle maan rajoja ei hänentietystikään olisi tarvinnut näitä muinaistieteellisiä matkojansaulottaa. Mutta hänen muinaistieteelliset harrastuksensa eivätsupistuneet yksinomattain Ranskaan. Myöskin vanhan Rooman historiaoli häntä jo aikoja huvittanut ja erityisesti juuri Julius Caesarinsodat ja valtiollinen toiminta, joita hän oli antautunut tavallisellaperinpohjaisuudellansa tutkimaan. Nämä tutkimukset vaativat hänenmielestänsä perehtymistä myöskin Caesarin johtaman Espanjanretkensotatieteelliseen topografiaan ja näin hän joutui, kertoo hänCarmenin alkuluvussa, jo syksyllä 1830 retkeilemään Espanjassaottaaksensa m.m. selkoa siitä, missä Caesarin aikuinen Mundankaupunki oli sijainnut.
Mérimée ei kuitenkaan ole painosta julkaissut mitään omintakeistatutkimusta Caesarista. Ja kun kaikki asiantuntijat hyvin kyllätietävät hänen leikillisen tapansa varustaa teoksensa vallanyksityiskohtiin menevillä, vieläpä oletettujen kertojainelämänvaiheita kuvaavilla esipuheilla, joilla hän koetti antaa — jatässä usein onnistuikin — kertomuksillensa uskottavan todellisuudenleiman, niin voisi lukija syystä epäillä tämänkin muinaistieteellisenmatkan olevan pelkkää tieteellistaiteellista keikarimaisuutta.
Niin ei kuitenkaan ole asian laita. Mériméen julkaistustakirjeenvaihdosta näemme, kuten teoksessani "Prosper Mérimée jahänen elämäkertansa" olen osoittanut, että hänellä tosiaankin olitarkkoihin ja monivuotisiin tutkimuksiin perustuva teos Caesaristapuolivalmiina. Mutta kun keisari Napoleon III, jonka perheessäMérimée läheisimpinä seurusteli lähes parikymmentä vuotta, oliryhtynyt saman sankarin historiaa tutkimaan, niin jätti kohteliashovimies omat käsikirjoituksensa ja muistoonpanonsa kruunatuntieteilijän ja ystävänsä käytettäväksi. Näin jäi Mériméeltäjulkaisematta myöskin nämä syksyllä 1830 tehdyt muistoonpanot,joita Napoleon III sen sijaan tietysti käytti tunnettuaCaesar-tutkimustansa varten.
Voimme siis jotenkin varmasti luottaa siihen, mitä hänEspanjanmatkansa tarkoituksesta Carmenin alussa kertoo. Varsinluonnolliselta tuntuu myöskin, että hän tällä retkellänsä katseliuseimmat kaupungit Espanjassa, jonka pääkaupungissa hän oleskelipitemmän aikaa ja näki niinikään sen vuotiset härkätaistelut.Yksityisissä kirjeissänsä kertoo hän uteliaisuudesta seurustelleensakuuluisimpien härkätaistelijain kanssa Madridissa.
Kun näitä härkätaisteluja tiettävästi on toimeenpantu vuosittainmuissakin Espanjan suuremmissa kaupungeissa, on varsin luultavaa,että hän oli mukana sellaisissa myöskin Sevill