E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ
Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
Kirj.
ELISABETH KUYLENSTIERNA-WENSTER
Suomentanut
Rob. A. Seppänen
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1920.
SISÄLLYS:
I. Eva-täti.
II. Ensimmäinen päivä.
III. Päivänpilkkeet.
IV. Eräs käynti ja sen seuraukset.
V. Heleänvärinen leninki.
VI. Lucia-juhla.
VII. Odottamaton kohtaus.
VIII. Rekiretki.
IX. Eräs uusi tuttavuus.
X. "Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
I
Eva-täti.
Joskus tapahtuu, että maailmannaiset keskittävät parhaimmat voimansaja toimintahalunsa, joka ennen on harhaillut minkä missäkin,siihen ajankohtaan, jolloin he muuten unohtuisivat kuten muutkinkuihtuneet kukat. Tällainen henkilö oli hyvin komea, paljon lukenutja matkustellut sekä koti- ja ulkomailla ihailun esineenä ollutleskivapaaherratar Löwesköld.
Maailmansota oli pakottanut hänet jäämään Ruotsiin koko vuodeksi, muttatästäpä pakosta tulikin se gordilainen solmu, jonka hänen valveutunuttarmonsa äkillisen voimakkaasti katkaisi. Hän omisti yhden niitävanhoja, kauniita huviloita, joista osa Östermalmin kaupunginosaaaikoinaan oli tunnettu yhtenä Tukholman viehättävimpiä paikkoja.Hienon, valkean talon ympärillä levisi hyvin hoidettu puutarha, missäpuut herättivät kunnioitusta vanhuudellaan ja muhkeudellaan ja missäkukat viihtyivät niin hyvin, että ne puhkesivat näkyviin lumesta jomaaliskuussa ja pysyivät useimmiten elossa marraskuuhun, vieläpätoisinaan jouluunkin saakka.
Vapaaherratar oli liikkunut viidenteenkymmenenteen ikävuoteensa astikorkeissa, komeissa huoneissa (puoli vuotta avioliitossa oltuaanhän oli täällä joutunut leskeksi) eikä ollut kertaakaan tullutajatelleeksi, että niitä saattoi käyttää muuhunkin kuin loistaviinjuhliin. Hän oli aina ottanut vastaan ulkomaisia ystäviään rakkainavierainaan ja seurustellut mannermaan eurooppalaisten kanssa niinäkinlyhyinä aikoina, jolloin hän oli kotimaassa.
Sodan puhkeamisesta saakka oli hänen luonaan ollut eräskasvatuslaitoksen johtajatar Dresdenistä ja kaksi ranskatarta, toinentaidemaalari, toinen pianotaiteilija, ja nämä kolme muukalaista olivatensimmäiset, jotka saivat kuulla vapaaherrattaren ajatusjuoksunpäätöksen.
"Minä tahdon saada aikaan jotakin hyödyllistä yksinäisessä elämässäni",sanoi hän. "Olen tottunut elämään suurellisesti ja näkemäänpaljon ihmisiä ympärilläni, ja sitäpaitsi minä kaipaan iloista jahyödyllistä toimintaa. Mieleni tekee perustaa sivistävät oppikurssitnuorille tytöille, jotka ovat päättäneet koulunkäyntinsä. Ennen onruotsalaiset tytöt aina lähetetty ulkomaille. Nyt se on vaikeaa. Useattuttavistani ovat päivitelleet, mihin he lähettäisivät tyttärensäjuuri sinä vuonna, jolloin nämä eivät tiedä, mihin olisi antauduttava.Seitsemälle nuorelle on tilaa tässä huvilassa. Toisin sanoen saa kaksimakuuhuoneensa piharakennuksessa. He saavat oppia kieliä, musiikkia,piirustusta ja muita yleisiä sivistäviä aineita ja sitäpaitsi tunteaolevansa viihtyisässä kodissa Eva-tädin luona. Ikä voi mieluimmin ollakuudentoista ja yhdeksäntoista välillä ja perhesuhteet sellaiset, ettänuo kasvattini käsittävät minun kodissani vallitsevat tarkoitusperät jamaailmankatsomuksen. Kysymyksessä ei ole mikään armeliaisuustoiminta,vaan miellyttävä askartelu itselleni ja rattoisa ja hyödyllinenajanvietto noille seitsemälle val