Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
VALITUT TEOKSET 1910-1922
EINO KAILA
SISÄLLYS
1910 Maria Jotunin Arkielämää
1911 Nykyajan filosofeja / Henri Bergson*
Juhani Ahon Juha
Poroporvari ja kamarifilosofi
1912 Runoja / Menneitä vuosia
William James / Amerikan filosofi
Kansallisteatterin Erik XIV
Maila Talvion Hämähäkki
1913 Kansallisteatterin Hamlet
Muutamista sielutieteen peruskysymyksistä
Kulttuuri ja kehitysoppi
»Nykyinen materialismi»
1916 Renan ja Bergson
Aaro Hellaakosken Runoja
F.E. Sillanpään Elämä ja aurinko
1917 Ernest Renan*
Aarni Koudan Elämä ja kuolema
1919 Piirteitä nykyajan tieteen hengestä
1920 Sielunelämä biologisena ilmiönä Filosofisia huomautuksia relativiteettiteoriaan*
1921 Filosofian opetuksesta ja opinnoista
1922 Fyysillisen maailmankuvan psykologisista perusteista
* Tähdellä merkityt kirjoitukset ovat lyhennettyjä
* * * * *
MARIA JOTUNIN ARKIELÄMÄÄ(1910)
Maria Jotuni on uudessa novellissaan siirtynyt kuvaamaankansanelämää. Kesäisen arkipäivän kirjava touhu savolaisessasydänmaan talossa on nyt hänen terävää silmäänsä ja todellisuudentarkkaa kuvauskykyään kiinnittänyt.
Aivan tavallinen ei tämä arkipäivä kuitenkaan ole. Taloon tuleekiertävä maankulkija, »pappi» Nyman. Hän on 'herrasperua' mutta onjoutunut rappiolle ja kulkee nyt nälkää ja puutetta paeten toisestatalosta toiseen. Kaikkialla on hän tervetullut, sillä hän on sopuisaja mukava mies, joka muiden hyödyksi osaa käyttää pitkän elämänsäkirjavia kokemuksia. Hän puoskaroi niin ihmisiä kuin elukoitakin,kirjoittaa talon tytärten puolesta rakkauskirjeitä, istuu tarinoidenvanhan isännän kanssa ryyppysillä, kykeneepä vielä tarpeen tullenomalla resignoituneella, mutta toisinaan oudon syvällisellä jarunollisella elämänviisaudellaan antamaan sielunhoivaa muille, jotkaajatukseltaan heikkoina ovat taakkansa alle sortua.
Mahdotonta on tietysti vieraan mennä sanomaan, kuinka paljon tässäneiti Jotunin kansankuvauksessa on hänen oman tempperamenttinsa janykyaikaisen elämännäkemyksensä luomaa subjektivisuutta. Voisihankenties tuntua suhteellisesti liian suurelta se osa, jotasukupuolisuhteet ja -mietteet näissä, tosin aivan alkuperäisissä jaluonnonomaisissa ihmisissä ja oloissa näyttelevät, niillä kun on niinratkaisevasti keskeinen asema niissä. Mutta joka tapauksessa on tämänkuvauksen lukijalla tunto todellisesta, herkin silmin nähdystäelämästä. Siihen vaikuttaa suuressa määrässä sen täydellisesti ehyt,kansanomainen tyyli, joka alkuperäisyydessään hakee vertaistaankirjallisuudessamme. Tuntuupa kuin olisi vuoropuhelukin—vanhastaanneiti Jotunin vahva puoli—käynyt vielä entistäänkin kiinteämmäksi jakäänteissään sujuvammaksi. Ja aina on välillä joku näkemys, jokaiskeytyen mieleen erehtymättömällä voimalla avaa laajoja näköalojakauas yli tämän alkuperäisen savolaisen maalaiselämän—uusiatodistuksia neiti Jotunin läpitunkevasta katseen terävyydestä jahänen viileän älynsä väistymättömästä pyrkimyksestä objek