Produced by Tapio Riikonen
HÄPEÄPILKKU
Kirj.
Ludwig Anzengruber
Suomentanut Alpo Noponen
Kansan Romaanikirjasto 3.
Helsingissä 1908,
Suomalainen Kustannus-osakeyhtiö KANSA.
Hämeenlinna,
A. W. Leinosen kirjapaino 1908.
Ludwig Anzengruber, tämän romaanin kirjottaja, oli itävaltalainenrunoilija, jonka elämäntyöstä, koko sivistyneessä mailmassatunnustusta ja ihailua voittaneesta kirjallisesta toiminnasta voidaanlausua niinkuin oma kansanrunomme sanoo suomalaisesta soitosta,että se on "suruista tehty, murehista muovaeltu". Hän eli näetahtaissa oloissa, sai kestää ankaran elämäntaistelun puutteita jamuita vastuksia. Mutta siitä huolimatta povessa palava tuli ajoi häntäeteenpäin sillä tiellä, jolla hänestä kehittyi suuri kirjailija, jokakansan elämän runollisen voimakkaana, tarkkana ja erinomaisenmyötätuntoisena kuvaajana on kaikkein ensimäisiä.
Hän syntyi Wienissä 1839. Isä oli pieni virkamies, mutta kuoliaikaiseen jättäen puolisonsa 5-vuotisen Ludwig-pojan kanssa elämäänsillä 300 markan eläkkeellä, joka heille hänen kuoltuaan annettiin.Hellä äiti piti pojan kasvatuksesta niin hyvää huolta kuin mahdollista.Opetusta hän sai kansakoulussa ja alemmassa realikoulussa, mutta jo 14vuorisena hänen täytyi lopettaa koulunkäynti ja ruveta ansiotoimeen.Hän pääsi erään kirjakauppiaan palvelukseen.
Niinä kolmena vuotena, joina hän tässä toimessa oli, hän paljoainnokkaammin luki kirjoja kuin niitä kaupitteli. Kun kirjakauppias ajoivihdoin tällaisen apulaisen palveluksestaan, oli nuoren Anzengruberinsangen vaikea saada mitään tointa. Jonkun ajan kuluttua hän sai paikaneräässä Wienin esikaupungin teatterissa. Palkka oli kovin pieni, muttahyvä äiti osasi silläkin tyydyttää hänen välttämättömimmätelämäntarpeensa. Nuorta Anzengruberia taas rakkaus runouteen janäytelmätaiteeseen kiinnitti tähän toimeen, jossa hänellä ei kuitenkaanollut juuri mitään menestystä. Hän liittyi sitten kiertäväännäyttelijäseurueeseen ja vietti monta vuotta kuljeksijan elämää. Hänoli kunnioitettava toveri, sillä hänen elämäntapansa olivat puhtaat,äitiinsä hän oli edelleenkin hellässä suhteessa, rehellinen jaavomielinen kaikkia kohtaan. Mutta näytteleminen ei häneltä ollenkaanluonnistunut, monina harjotusvuosinaan hän siinä pikemmin menitaaksepäin kuin edistyi. Niiden kuluessa hän itse alkoi suunnitellanäytelmiä, ja jo ensi yrityksillä hän näytti saavuttavan enemmänmenestystä kuin näyttelijänä konsanaan.
Kun teatteriseurue, johon Anzengruber viimeksi oli kuulunut, tekivararikon, asettui hän äitineen Wieniin ja sai silloin kokea mitäsuurinta puutetta, kunnes hänen onnistui saada joku vähäpätöinen toimikaupungin poliisilaitoksessa. Sitä hoitaessaan hän kirjotteli juttujasanomalehtiin ja poltettuaan aikaisemmat näytelmäkyhäyksensä alkoiäitinsä kehotuksesta laatia uutta kansanelämää kuvaavaa draamaa. Sitensyntyi näytelmä "Der Pfarrer von Kirchfeld" ("Kirchfeldin pappi"),jolla oli suuremmoinen menestys ja joka nosti halvan poliisikirjurinsuurten runoilijain riviin. Hänen asemansa muuttui nyt. Hän sai Wieninteatterilta vuotuisen määrärahan ja erosi poliisilaitoksenpalveluksesta. Hän eli nyt kirjailijana Itävallan pääkaupungissa jajulkaisi näytelmän toisensa jälkeen; niistä on "Valapatto"suomalaisellekin yleisölle tuttu.
Kun kansannäytelmäin runsaus näytti jo wieniläisiä kyllästyttävän,kääntyi Anzengruber romaanikirjailijan alalle. Hänen ensimäinen suuriromaaninsa oli "Der Schandfleck", joka ilmestyi v. 1876 ja tarjotaantässä suomalaisen yleisön käteen. S