Produced by Anna Siren ja Tapio Riikonen
PATTY JA PRISCILLA
Kirj.
Jean Webster
(Setä Pitkäsäären tekijä)
Tekijän luvalla englanninkielestä suomentanut
Arne Ylermi
Alkuperäinen nimi: "When Patty Went to College"
Helsingissä,Kustannusliike Minerva O.-Y,1920.
SISÄLLYS:
I. Tunteellinen ovenvartija.
II. Vanha pelko.
III. Herkkäuskoinen herra Todhunter.
IV. Etiikan luento.
V. Salaperäinen Kate Ferris.
VI. Tarina, johon oli neljä jatkoa.
VII. Muinaisenglanninkielen tutkinto.
VIII. Robertin kuolema.
IX. Patty lohduttajana.
X. Italian kautta.
XI. "Paikallisväri."
XII. Seuratapojen vaatimukset.
XIII. Mela ulkona.
XIV. Tarina vainotusta tytöstä.
XV. Patty ja piispa.
I LUKU.
Tunteellinen ovenvartija.
"Mustetolpot", huomautti Patty, imien loukkaantunutta peukaloaan,"eivät nähtävästi ole tarkoitetut nupien naulaamista varten.Tarvitsisin välttämättä vasaran."
Tämä huomautus jäi vastausta vaille, ja Patty laskeutui alaspystyportaiden ylimmältä astuimelta ja meni huonetoverinsa luo, jokaistui lattialla ottamassa esille vaatearkusta sohvatyynyjä ja verhoja.
"Priscilla", sanoi hän pyytäen, "sinulla ei ole mitään tekemistä.
Menepäs noutamaan Petersiltä vasara."
Priscilla nousi vastahakoisesti. "Luulen, että ainakin viisikymmentätyttöä on jo käynyt sitä pyytämässä."
"Viis' siitä, hänellä on omansa takataskussaan. Lainaa se. Ja Pris",— huusi Patty vielä hänen jälkeensä — "pyydä sitten, että hänlähettää jonkun miehen ottamaan tämän astiakaapin oven saranoiltaan."
Sillävälin istuutui Patty portaiden ylimmälle astuimelle ja katseliallaan olevaa sekamelskaa. Itämainen, ruo'oista tehty nojatuoli,jonka kädensijat olivat jokseenkin pahoin kuluneet, muutamiapienempiä erilaisia tuoleja, kaksi pulpettia, sohva, pöytä ja kaksivaate-arkkua olivat yhdessä läjässä keskellä huonetta. Lattia,sikäli kuin sitä voi sieltä täältä huonekalujen lomasta huomata, oliruohon-viheriän maton peitossa, kun taas ikkuna- ja oviverhot olivaträikeän karmosiinipunaisia.
"Tuskinpa vaan kukaan", ajatteli Patty itsekseen katsellessaankalustoa, "kutsuisi tätä värien sopusoinnuksi."
Samassa koputettiin ovelle. "Sisään", sanoi hän.
Ovelle ilmestyi siniseen, nilkkaan asti ulottuvaan, liinaiseenmerimiespukuun puettu tyttö, jolla oli pitkä hiuspalmikko niskassaan.Patty tutki häntä ääneti. Tytön silmät harhailivat hämmästyneinäympäri huonetta ja kiintyivät lopuksi portaiden huipulle.
"Minä — minä olen 'nahkiainen'" ["nahkiaisiksi" kutsuttiinensikurssilaisia], aloitti hän.
"Mutta, rakas ystävä", mutisi Patty ikäänkuin anteeksi pyytäen, "minäolisin luullut Teitä yläluokkalaiseksi; mutta" — viitaten kädelläänlähintä vaate-arkkua — "tulkaa sisään ja istukaa. Minä tarvitsenTeidän neuvoanne. Tässä esimerkiksi on vihreitä värivivahduksia",sanoi, hän ikäänkuin jatkaen keskustelua, "jotka eivät niinkäänhuonosti sovi yhteen punaisen kanssa; mutta sanokaa suoraan, sopiikotuo vihreä vivahdus mihinkään?"
"Nahkiainen" katsoi vuoroin Pattya vuoroin mattoa ja hymyiliepävarmasti. "Ei", sanoi hän, "sitä minä en luule."
"Tiesin, että sanoisitt