E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
JENKKEJÄ MAAILMALLA II
Kirj.
MARK TWAIN
WSOY, Porvoo, 1922.
I LUKU.
Jälleen merellä — Pyhiinvaeltajat kaikki tallella — Uljas Stromboli— Sisilia kuutamossa — Skylla ja Kharybdis — Oraakkelin erehdys —Hän parantaa "horisonttaalisen parallaksin" — Läpi Kreikan saariston— Vanha Ateena — Karanteeni, kielto lähteä maihin — Murrammesaarroksen — Veretön yöllinen seikkailu — Pakko tekee meistärosvoja — Koetamme valloittaa Akropoliin rynnäköllä — Hukkayritys— Menneisyyden muistojen keskellä — Veistokuvain sortunut maailma— Näköala unelmain maasta — Kuuluja paikkoja — Peräydymme hyvässäjärjestyksessä — Vahdit pidättävät — Matkustamme sotilaallisinkunnianosoituksin — Jälleen turvassa laivassa.
Jälleen kotona! Ensi kerran moneen viikkoon oli laivan koko perhejälleen koolla ja peräkannella tapahtui yleinen kättely. Moneltailmansuunnalta ja monesta maasta oli keräydytty, mutta ei ainoatakaanpuuttunut. Tauti ja kuolema olivat säästäneet laumaamme, eivätkämitkään soraäänet siis häirinneet jälleennäkemisen iloa. Jälleenoli kannella täysilukuinen kuulijakunta merimiesten laulaenvivutessa ankkuria pohjasta ja täysilukuisina viuhdoimme jäähyväisiäkiitäessämme Napolista ulapalle. Päivällispöydässä olivat kaikkiistuimet jälleen asutut, dominoseurueet aukottomat ja yläkannellavallitsi ihanassa kuutamossa jälleen samanlainen elämä ja hyörinäkuin ennen vanhaankin — ennen vanhaan, s.o. aikoina, joista tosinoli kulunut vain viikkoja, mutta jotka olivat olleet niin täynnääntapauksia, seikkailuja ja mielenkiintoa, että ne melkein tuntuivatvuosilta. "Quaker Citystä" ei puuttunut rattoisuutta. Kerrankin tuonimi oli nurinkurinen. Seitsemän aikaan illalla, auringon mailleenmentyä, mutta etäisistä laivoista pilkullisen lännen taivaanrannanvielä kuultaessa laajana kultamerenä, täysikuun viilettäessäkorkealle kohti taivaan napoja ja meren jalkaimme alla hehkuessatummaa sineään, kaikkien näiden eri valojen ja värien kutoessaympärillemme omituisia hämärän tunnelmiaan, kohosi jalo Strombolinäkyviin. Kuinka majesteetillisena tuo yksinvaltias näyttelimahtiaan meren autiolla ulapalla! Etäisyys verhosi sen purppuraiseentummuuteen ja sen päälle heitti hohtavista autereista hunnun, ja nämäsiihen määrään vienonsivat sen rosoista ankaruutta, että se meistänäkyi kuin hopeisen harson läpi. Soihtunsa se oli sammuttanut, muttatuli kyti sen pätseissä ja korkea savupatsas, joka nousi siitä jahäipyi vahvistuvaan kuutamoon, oli ainoa merkki, jolla se osoittiolevansa elävä meren herra eikä vain kuollut haamu.
Kello kahden aikaan aamulla ajoimme Messinan salmen läpi, ja niinkirkasta oli kuutamo, että toisella puolella Italia, toisellapuolella Sisilia näkyivät melkein yhtä selvään, kuin jos olisimmekatselleet niitä jonkun kadun keskeltä sen yli kulkiessamme.Maidonvalkoisena, täynnään kaasuliekkejä kuin tähtiä, oli Messinankaupunki kuin ilmestys tarujen maailmasta. Meitä oli kannella suurijoukko tupakoimassa ja meluamassa ja odottamassa, että saisimmenähdä kuulun Skyllan ja Kharybdiin. Nyt Oraakkelikin nousi kannelle,ainainen kiikarinsa kainalossaan, ja asettui hajareisin seisomaankuin mikäkin Rhodoksen kolossi. Meille oli yllätys nähdä hänet tähänaikaan vuorokaudesta liikkeellä. Ei kukaan otaksunut hänen välittävänmitään Skyllan ja Kharybdiin tapaisesta vanhasta tarusta. Muuannuoremmista sanoi:
"Halloo, tohtori, mitäs te teette kannella tähän aikaan yöstä? — Mitävarten te olette tullut tätä paikkaa katsomaan?"
"Mitäkö varten minä olen tullut tätä paikkaa katsomaan. Nuori mies,vähän