Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
JEAN-CHRISTOPHE PARIISISSA I
V. Markkinatori
Kirj.
ROMAIN ROLLAND
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1918.
KIRJAILIJAN KESKUSTELU VARJONSA KANSSA.
Minä. Varmaankin olet lyönyt vetoa, Christophe? Olet ottanutrikkoaksesi välini koko maailman kanssa?
Christophe Älä sitä ihmettele. Tiesithän alusta alkaen, mihin sinutjohdin.
Minä. Sinä arvostelet liian paljon asioita. Sinä ärsytät vihamiehesija saatat ystäväsi ymmälle. Kun säädyllisessä talossa sattuu jokukommellus, on sopimatonta siitä puhua.
Christophe. Mitäpä tehdä? Minulla ei ole makua.
Minä. Tiedän sen: olet moukka. Onneton kömpelyys! He pitävät sinuakaikkien vihollisena. Omassa maassasi olet jo hankkinut itsellesisaksalais-vastaisen nimen. Minun maassani saat ranskalais-vastaisen,tai — mikä vaarallisempaa — juutalais-vastaisen nimen. Olevarovainen. Älä puhu juutalaisista…
He ovat tehneet sinulle niin paljon hyvää, ettei sinun tule puhuaheistä pahaa…
Christophe. Miksi en sanoisi heistä kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa,mitä heistä ajattelen?
Minä. Varsinkin puhut heistä pahaa.
Christophe. Hyvä tulee myöhemmin. Pitäisikö heitä säästää enemmänkuin kristityitä? Jos annan heille hyvällä mitalla, annan siksi, ettäse maksaa vaivan. Minun pitäisi antaa heille kunniasija, koska heovat sen vallanneet meidän Läntemme etunenässä, jossa valo sammuu,ja koska eräät heistä uhkaavat kuolemalla meidän sivistystämme.Mutta tiedän myöskin, että toiset heistä ovat meidän rikkautemmetoiminnan ja ajatuksen alalla. Tiedän kyllä, että heidän rodussaanon vielä suuruutta. Tiedän heidän kiintymyksensä voiman, heidänylpeän epäitsekkyytensä, heidän rakkautensa ja paremman toivonsa,heidän herpoumattoman tarmonsa, tuhansien heikäläisten sitkeän jahuomaamattoman työn. Tiedän, että heissä on jumala. Ja sentähden olenvihoissani niille, jotka ovat siitä luopuneet, niille, jotka alentavanmenestyksen ja halvan onnen vuoksi pettävät kansansa tarkoitusperän.Taistelu heitä vastaan on heidän kansansa asian puoltamista, samoinkuinhyökätessäni turmeltuneita ranskalaisia vastaan puolustan Ranskaa.
Minä. Poikani, sinä sekaannut asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.Muista Sganarelle'in vaimoa, joka halusi selkäsaunaa. "Kahdenkauppa…" Israelin asiat eivät ole meidän. Ja mitä Ranskan asioihintulee, on Ranska Martine'in kaltainen, se antaa piestä itseään; muttase ei salli siitä kenenkään hiiskuvan.
Christophe. Heille täytyy kuitenkin sanoa totuus, ja sitäsuuremmalla syyllä, kun sitä rakastaa. Kuka sen sanoisi, jollen minä?— Et ainakaan sinä. Teitä sitoo kaikkia toisiinne seurapiiriensuhteet, hienotunteisuus, arkailu. Minua ei sido mikään, minä en oleteidän maailmastanne. Minä en ole koskaan ollut osallisena teidännurkkakuntiinne enkä riitoihinne. Minun ei tarvitse yhtyä yhteennuottiin teidän kanssanne, eikä ottaa osaa teidän vaitioloonne.
Minä. Sinä olet muukalainen.
Christophe. Niin, sanotaanhan, eikö totta? ettei saksalaisellamuusikolla ole oikeutta teitä tuomita ja ettei hän ymmärrä teitä. —Hyvä, ehkä erehdyn. Mutta ainakin sanon teille, mitä teistä ajattelevateräät suuret ulkomaalaiset, jotka sinä tunnet yhtä hyvin kuin minäkin,— suurimmat meidän kuolleitten ystäviemme ja elävien joukossa, — Joshe erehtyvätkin, maksaa kuitenkin