E-text prepared by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
VILLE AKKANEN [Ville Vuoksinen]
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1922.
MATTI, isäntä.
KAISU, hänen vaimonsa.
VAPPU, Matin äiti.
HELENA, Matin sisar.
NIITTYNEN, naapuri-mies.
TAHVO KYNTÖLÄ, talonpoika, sulhanen.
MATTILA, puhemies.
Tapaus salokylässä Karjalassa.
NÄYTTÄMÖ: Tavallinen, yksinkertaisesti kalustettu huone. Perällä ovi;oikealla uuni ja akkuna; vasemmalta vie ovi kamariin.
Matti istuu vasemmalla sijaitsevan pöydän ääressä lukien sanomalehteä.
Vappu kutoo sukkaa, Kaisu kehrää.
MATTI. Aina niitä varkaitakin vain liikkuu. Joka päivä saa niistäsanomalehdestä lukea.
KAISU. Missä ne nyt ovat mellastaneet?
MATTI. Aivan tässä naapuripitäjässä. Erään vaateaitan olivat näet ihantyhjentäneet.
VAPPU. Kylläpä ovat ihmisiä!
KAISU. Ei niillä näy säälintunnetta ensinkään olevan; kaiken vaanvievät.
MATTI. Säälintunnetta! Ketä rosvot säälisivät? Ei niiden omaatuntoamikään vaivaa, vaikka tappaisivat ihmisenkin.
VAPPU. Niinhän se taitaa olla. Kunhan vain eivät tänne tulisi.
MATTI. Eipähän niitä vielä täällä ole nähty. — Mutta tuokaahan,naiset, illallista; kello jo kahdeksatta käy.
VAPPU. Kannahan sinä, Kaisu, ruoka pöytään! Minä saisin tämän sukantänä iltana valmiiksi.
KAISU (vähän kiivastuen). Minulla olisi tässä kyllä kehräämistä.
VAPPU. Voithan huomenna kehrätä sen, mitä et tänään ehdi.
KAISU (kiivaasti). Voitte tekin sen sukan valmistaa vasta huomenna.
Minähän tässä emäntä olen.
MATTI. No… no… Joko taas…
VAPPU (kiivaasti). Sinä emäntä! Niin — sitä sinä olet laulanut aivansiitä asti, kun Matti-poikani sinut tähän otti. Mutta sen sanonsinulle, että minä tässä emäntänä heilun niinkauan kun pääni pystyssäpysyy, enkä alistu kenenkään käskettäväksi.
MATTI. NO… no… Mitä se äiti taas siinä…
KAISU (melkein itkien). Ja sen minäkin tässä sanon ja sanoisin vaikkakoko kylän kuullen, että niin riitaisaa ja pahansisuista anoppia eitoista löydy ainakaan tässä pitäjässä ja tuskin toisessakaan.
MATTI (Kaisun puhuessa). No, mitä sinä, Kaisu, taas? Älä nyt tuossariitele! Eihän se sillä parane. No… no… Herkeähän siitä!… Tuokaase ruoka!…
VAPPU. Vai pahansisuinen! Hahahaa. Kuka se nytkin riidan aloitti?
Minäkö, häh?
HELENA (tulee kamarista). Mikä nyt taas on? Aina te riitelette!
MATTI (Helenalle). Tuo sinä, Helena, illallinen! (Vapulle ja Kaisulle).Ja te akat, jos ette tukkoa suutanne, niin saatte uloslähdön. Jatuokaakin se illallinen nyt juuri pöytään!
KAISU. Kyllä meidän täytyy, Matti, erota talosta. Ei tästä elämästätul…
MATTI (keskeyttää kiivaasti). Suu kiinni ja paikalla! — No, ruokapöytään! (Vappu ja Kaisu nousevat.)
HELENA. Kyllä minä tuon. (Astuu peräovea kohti. Kopinaa ulkoa.)
MATTI. Kukahan vieras se näin myöhään mahtaa tulla?
NIITTYNEN (astuu sisään). Hyvää iltaa!
MATTI. Iltaa, iltaa! Astukaahan, Niittynen, peremmälle! Mitäsnaapurille kuuluu?
NIITTYNEN (istuutuu).