Produced by Juha Kiuru
Filosofinen keskustelu
Kirj.
Suomentanut ja johdannolla varustanut
Edvin Hagfors
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1921.
Johdanto.
Jos koettaisi yhteen sanaan mahduttaa sen, mikä oli ominaisintaDiderotin henkiselle ihmiselle, niin tuskinpa voisi keksiäsattuvampaa ja tyhjentävämpää sanaa kuin on Voltairen hänestäkäyttämä nimitys: Le Pantophile, kaiken rakastaja tahi harrastaja.Diderot, jos kukaan, olisi saattanut itsestään täydellä oikeudellasanoa: nihil humani a me alienum puto, en pidä mitään inhimillistäitselleni vieraana. Harvinainen henkinen pirteys ja liikkuvaisuus,harrastusten monipuolisuus ja laajuus se meistä juuri on hänenkeskeisin ominaisuutensa, sitä me hänessä eniten ihmettelemmekatsellessamme hänen elämäntyötänsä yhtenä kokonaisuutena. Hänetoli varmaankin kaitselmus ennakolta määrännyt ensyklopedianpäätoimittajaksi, sillä hän oli todellakin ensyklopedinenhenki. Ja tuskin vähemmin ihmetyttää hänen kerrassaan tulvivatuotteliaisuutensa, se tuokiosepittäjänomainen helppous, jollahänen ajatuksensa työskenteli ja hänen kynänsä kiinnitti ajatuksetpaperille, hänen tavaton työkykynsä, se tarmo ja sitkeys, jolla hän,ulkonaisista vastuksista ja vaikeuksista lannistumatta, uskollisestisuoritti loppuun aloittamansa suurtyön.
Viimeksimainittu avu oli hänellä varmaankin perittyärotuominaisuutta. Hän oli näet langreslaista, kunnollisuudestaanja työteliäisyydestään tunnettua käsityöläissukua. Hän syntyiveitsisepän poikana vuonna 1713. Käytyään kotikaupunkinsajesuiittakoulun, siirtyi hän Pariisiin opintojansa jatkamaan. Ensinoli hänen määrä antautua papin uralle, mutta kun jumaluusopillisetopinnot eivät hänen mieltään kiinnittäneet, piti hänen, lukiokurssinpäätettyään, opiskella lakitiedettä. Mutta ei lakimiehenkään toimihäntä miellyttänyt, eikä hänellä yleensä ollut halua minkään määrätynammatin valitsemiseen, työskentelynsä rajoittamiseen millekäänerikoisalalle. Hän rakasti opinnoita, eikä muuta pyytänyt kuin saadalaajentaa ja kartuttaa tietojansa. Vapaaseen monipuolisten tietojenhankkimiseen kirjoista, mutta varsinkin elävästä elämästä käyttikinhän sitten kymmenkunnan vuotta, hankkien niukan toimeentulonsayksityistunneilla, lyhemmän aikaa kotiopettajan toimella, mitäkirjavimmilla kirjallisilla tilapäistöillä, kustantajillesuorittamillaan käännöksillä ja — keinotteluillakin. Käännöksistäon huomattavin englantilaisen Shaftesburyn v. 1699 julkaisemanmoralifilosofisen tutkielman ranskannos. Vähitellen sai kuitenkinhänen kirjallinen tuotantonsa yhä selvemmän omintakeisuuden leiman.Filosofia keskitti hänen harrastuksensa yhä enemmän puoleensa. Hänjulkaisi tutkielmat Pensées philosophiques (Filosofisia mietteitä)ja Lettre sur les aveugles (Kirje sokeista). Näissä lausumiensa,vaarallisina pidettyjen uskonnollis-siveellisten mielipiteiden vuoksisuljettiin hänet muutamiksi kuukausiksi Vincennesin linnaan. Sieltäpäästyään hän tyynesti jatkoi siitä mihin oli lopettanut, julkaistenv. 1751 tutkielman Lettre sur les sourds-muets (Kirje kuuromykistä).
Jo samana vuonna ilmestyi myöskin ensimmäinen nide sitä suurteosta,ensyklopediaa, tietosanakirjaa, jonka toimittamiseen hän sitten,vastustajain vainon alaisena ja lopulta avustajainsa yksinheittämänä, uhrasi työnsä ja voimansa aina vuoteen 1765 saakka.Mutta ei tämäkään jättiläistyö saanut anastetuksi hänen aikaansaja harrastuksiansa niin tyystin, ettei niitä olisi häneltäriittänyt vielä muuhunkin.