Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
ARSÈNE LUPIN MILJOONAPERILLISENÄ
Kirj.
Maurice Leblanc
Suomentanut Aito Kare
Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
Helsingissä,Minerva Oy,1922.
SISÄLLYS:
I. d'Artagnan, Portos… ja Monte Cristo
II. Kuollut mies
III. Tuomittu mies
IV. Himmeä turkoosi
V. Rautaesirippu
VI. Ebenholtsikeppinen mies
VII. Shakespearen teokset, 8 osa
VIII. Pirullinen viesti
IX. Lupinin viha
X. Gaston Sauveraudin selitys
I LUKU
d'Artagnan, Portos… ja Monte-Cristo
Kello oli puoli viisi; poliisiprefekti Desmalions ei ollut vielätullut takaisin virastoonsa. Hänen yksityissihteerinsä asettikirjoituspöydälle pinkan kirjeitä ja raportteja, jotka hän olipäällikölleen järjestänyt, soitti ja sanoi lähetille, joka tulisisään suuresta ovesta:
"Herra prefekti on kirjeellisesti kutsunut tänne muutamia herrojakello viideksi. Tässä ovat nimet. Osoita heidät eri odotushuoneisiin,etteivät he voi keskustella keskenään ja anna minulle heidänkorttinsa kun he tulevat."
Lähetti katosi. Sihteerin mennessä omaan huoneeseensa johtavallepienelle ovelle aukeni pääovi ja sisään astui mies, joka pysähtyi janojasi horjuen tuolin selustaan.
"Vai niin, tekö se olette, Vérot!" sanoi sihteeri. "Mitä ontapahtunut? — Mistä on kysymys?"
Tarkastaja Vérot oli suuri ja karkeatekoinen mies leveine niskoineen,olkapäineen ja punertavine hipiöineen. Hän oli nähtävästi voimakkaanmielenliikutuksen vallassa, sillä hänen punasuoniset ja tavallisestiniin verevät kasvonsa näyttivät nyt melkein vaaleilta. "Oh, eimitään, herra sihteeri," sanoi hän.
"Kyllä, kyllä, te ette ole näköisenne, kasvonne ovat harmaat… jakuinka te läähätätte!"
Päällikkö Vérot kuivasi otsaansa, kokosi voimiaan ja sanoi:
"Olen vain hiukan väsynyt. Viime aikoina olen ponnistellut ylivoimieni; olen ollut sangen innokas selvittämään erästä juttua, jonkaherra prefekti on jättänyt huolekseni. Mutta minusta tuntuu jokatapauksessa kummalliselta."
"Haluatteko jotain vahvistavaa?"
"En, olen pikemmin janoinen."
"Lasillinen vettä?"
"Ei, kiitos."
"Mitä sitten?"
"Tahtoisin saada… tahtoisin saada…"
Ääni petti. Hän näytti epätoivoiselta ikäänkuin olisi kadottanutäkkiä puhekyvyn. Mutta hän kokosi ponnistaen voimansa ja kysyi:
"Eikö herra prefekti ole täällä?"
"Ei, hän ei tule ennen kello viittä, silloin on hänellä tärkeäkokous."
"Niin, tiedän… hyvin tärkeä. Tulen juuri sen vuoksi. Mutta olisinhalunnut tavata hänet ennen sitä. Olisin niin hartaasti halunnuttavata hänet."
Sihteeri silmäsi Vérot'hon ja sanoi:
"Miten liikutettu te olette! Onko asianne niin kiireellinen?"
"Se on todellakin hyvin kiireellinen. Se koskee rikosta, joka tehtiinpäivälleen kuukausi sitten. Ja ennen kaikkea se koskee kahden murhanestämistä, jotka ovat seurauksena ensimmäisestä rikoksesta ja jotkaaiotaan tehdä tänä yönä. Niin, ehdottomasti tänä yönä mikäli emmeryhdy välttämättömiin toimenpiteisiin niiden estämiseksi."
"Ettekö halua istuutua, Vérot?"
"Nähkää