Produced by Tapio Riikonen
ROMANEJA JA KERTOMUKSIA
Lyhyet kertomukset
Helsingissä, 1876-80.
Uuden Suomettaren kustantama.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
SISÄLLYS:
Romaneja ja kertomuksia sarjan sisältö
Tarina, syntymäkaupungistani saatu
Sokea sisareni, Charles Dickens
Maalarin maine, Xaver Riedl
Herran vuosi, J. H. Riehl
Mitä mummo kertoi, J.
Romaneja ja kertomuksia -sarjan sisältö:
1. 1876.
Tarina, syntymäkaupungistani saatu
K. J. Gummerus: Peritäänkö vihakin?
2. 1877.
Walter Scott: Quentin Durward
3. 1877.
Mór Jókai: Pakolaisen päiväkirja
Charles Dickens: Sokea sisareni
Wilhelmine von Hillern, synt. Birch: Kotka-Wappu
4. 1877.
Xaver Riedl: Maalarin maine
J. H. Riehl: Herran vuosi
J: Mitä mummo kertoi
Holger Drachmann: Kaksi laukausta
5. 1878.
Walter Scott: Perth'in kaupungin kaunotar
6. 1879.
Kristofer Janson: Per ja Birgit
Lydia Jannsen: Ojamylläri ja hänen miniänsä
Kristofer Janson: Marit Skjölte
7. 1879.
W. H. Riehl: Laupeuden työt
Kristofer Janson: Liv
Ivan Turgenev: Luutnantti Jergunovin juttu
Charles Dickens: Sisar Rosa
8. 1879.
Kristofer Janson: Lumottu
Mór Jókai: Rakkaita sukulaisia
9. 1880.
Zacharias Topelius: Nuoruuden unelmia
TARINA, SYNTYMÄKAUPUNGISTANI SAATU.
Englannin kielestä suomennettu
Tuolla pikku maakaupungilla, jossa olen syntynyt, on oma tarinansa,joka on hyvin tunnettu monelle siinä kaupungissa, vaikk'en luule sitäennen painetuksi. En tiedä siis miks'en sitä kertoisi — niin hyvinkuin sitä voin.
Täyteensä sata viisitoista vuotta sitten, kun Yrjö Toinen oliEnglannin kuninkaana, eli tässä kaupungissa eräs satulamaakari. Tälläsatulamaakarilla, jonka nimi on Ranson, oli tytär ja vieläpätyökisällikin. Aina siitä saakka kuin maailmaan tarinoita jatarinan-kertojia syntyi, ovat kisällit ottaneet tavaksi rakastuamestariensa tyttäriin — joka totta puhuen ei olekkaan mikään niinkummallinen asia. Niinpä vanha Ransonin kisälli, Richard Hayes hyvinmielellänsä katseli mestarinsa tytärtä, kuuli hänen puhuvan ja vaihtihänen kanssansa muutamia sanoja — tosiaankin paljoa mieluisemmin kuinvanha herra ja ylipäänsä kukaan muukaan saattoi uneksia, paitsi tytär jakisälli itse. Mitä vanha Ranson olisi tehnyt, jos hän olisi tämänaavistanut, sitä en tiedä. Mutta luultavasti olisi hän antanutkisällille kelpo selkäsaunan — ja tämä kentiesi olisi yrittänytvastarintaa. Kuinka lieneekin, melkein varmana pidän, ettei rakkaus senkautta olisi sammunut, vaan päinvastoin käynyt vielä kiihkeämmäksi.Nämät arvelut siksensä, palatkaamme kertomukseemme. Kisällin elämä eiollut hupainen, sillä vanha Ransonin käsitteet siitä, miten kisällejäpiti soveliaasti kohteleman, olivat perityt kuningas Elisabetinkunnian-rikkaista ajoista ja olivat sitten kalliina perintönä kulkeneetpitkän esi-isäsarjan kautta, kunnes olivat sijaantuneet Ransoninpääkalloon. Hän uskoi, että kaikissa kisälleissä on auttamatonluonnollinen taipumus korttien