Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
VEHNÄPRINSESSA
Kirj.
Jean Webster
Englanninkielestä suomentanut
Annikki Haahti
Porvoossa,WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ,1920.
ESIPUHE
Jos lähdet kaupungista Porta Maggioren luona ja kuljetSabine-vuoristoon vievää Via Praenestinaa, jää vasemmallepuolellesi noin kolmenkymmenenkuuden kilometrin päässä Roomastaharmaarakennuksinen kylä kukkulan rinteellä. Se on Palestrina, jotavanhan Rooman aikoina sanottiin Praenestiksi; hiukan edempänä —samoin vasemmalla — poikkeaa suorasta Rooman valtatiestä äkkijyrkkävuoristotie, joka lopuksi tehtyään monet mutkat vie Castel Madamaanja Tivoliin.
Kuljettuasi tätä tietä useita kilometrejä näet alastomallakallionkielekkeellä yläpuolellasi pienen, kivestä rakennetun kyläsen,jota ympäröi vanhan keskiakaisen linnoituksen rauniot. Kaupunki,nimeltään Castel Vivalanti, rakennettiin niihin aikoihin, jolloinmieluummin asuttiin turvassa vuoristossa kuin vesien lähistöllä,ja siitä aikain ovat sen asukkaat vanhan tavan mukaan tai ehkäsuorastaan välttämättömyyden pakottamina aina aamuisin menneettyöhönsä laaksoon palaten illalla takaisin vuoristoonsa. Kaupunkion rakennettu niin jyrkälle paikalle, että toisen rakennuksensisäänkäytävä on viereisen talon katon tasalla, ja sen kapeatkivikadut nousevat jyrkkinä kuin portaat. Kaupunkiin pääsee vainedestäpäin, pitkin kiemurtelevaa tietä, joka lopulta vie Porta dellaLunalle, jonka läpi kaikki liikenne kaupungin ja ulkomaailman välillätapahtuu. Porttia koristaa Vivalantin vaakuna, liekeistä kohoavafeeniks-lintu, paistava täysikuu kummallakin puolellaan, ja yläosa onvarustettu ampumarei'illä, joista entisaikoina heiteltiin kiviä jakaadettiin kiehuvaa öljyä kutsumattomien vieraiden niskaan.
Kaupunki on kuin pieni taulu, voisi tuskin löytää toista paikkaa,joka sopisi niin hyvin maalattavaksi, mutta kuten kaikkiSabine-vuoriston kylät, on tämäkin surkean köyhä. Vuosisatojenkuluessa se on ränstynyt ja kadottanut merkityksensä; sitäkatsellessa voisi tuskin uneksia, että kirkkaina päivinä kohoaanäköpiirissä nykyajan Rooman muurit ja tornit. Tälläkin eristetylläpikku kaupungilla on oma historiansa. Se on rohkeana uhmannut sekäryöväriparooneja että paavien sotaväkeä. Sitä on piiritetty, se onvalloitettu, onpa sen oma ruhtinas sen häpeällisesti kavaltanutkin.Kahdesti se on hävitetty maan tasalle, kahdesti uudelleen rakennettu.Olkoon miten on, se on säilynyt halki vuosisatojen ja vielä tänäpäivänä se seisoo harmaana ja hylättynä omissa, oloissaan muuriensakeskellä.
Keskiajasta alkain on muuan roomalainen ruhtinassuku johtanutnimensä Castel Vivalantista. Vivalanti-suku oli aikoinaan mahtava jaKirkkovaltion historiassa esiintyy usein sen ruhtinaita, vaikkakaanei edullisessa valossa. He olivat useammin riidassa kuin sovussapaavinistuimen kanssa, ja kerrotaanpa eräästä paavista, joka viettineljä raskasta kuukautta katsellen maisemaa hyvin kapeasta ikkunastaVivalantin linnasta. Mutta huolimatta jumalattomasta riitaisuudestaanolivat ruhtinaat taas ajoittain hyvinkin hurskaita, ja kahdesti ontässä suvussa kannettu kardinaalin hattua. Viime vuosina on sekäsen rikkaus että merkitys jossain määrin vähentynyt, mutta siitähuolimatta mainitaan Vivalanti-nimeä yhä vieläkin kunnioituksellaRooman vanhojen aatelisnimien joukossa.
Sen kukkulan alemmat penkereet, jolla kaupunki sijaitsee, ovatmetsäisiä ja vihreiden sypressien ja pinjojen, oliivi- javiinitarhojen peittämiä. Tänne rakensivat ruhtinaat huviloitaan,kun sodat paavien kanssa olivat onnelli