E-text prepared by Jari Koivisto
Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61117 Volume III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61749 Volume IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61941
MANSIKOITA JA MUSTIKOITA II
"Soisin Suomeni hyväksi,
Maani marjan kasvavaksi."
Helsingissä,Theodor Sederholmin kustannuksella,1860.
Paino-luvan antanut L. Heimbürger.
AINEHISTO:
Santala:
Suomen laulu
Suru on syömessäni
Neidelle
Kevät-laulu
Hautauskellot
Äiti ja lapsi
Autuas kuolema
Neuvoksi pojille
Maailman menoja
Jos kuolisin
Elo on haamu haihtuvainen
Torpantyttö
I:
Unelma Kaunisnummella
A:
Helkki
Suonio:
Kuun tarinoita
Suksimiesten laulu
Hurtti-ukko
Lumisateella
Lemmen aamu
Warpunen
Neidon tunnustus
Suvilaulu
Iltaselle
Onneton
Italian herääminen
Juomalaulu
Sydämelle
Soittoa kuullessa
Suomen nykyisemmästä
kansarunollisuudesta
Suomen Laulu.
(Schillerin mukaan).
Ei oo aika Augustuksen,
Kolmannenkaan Gustavuksen
Runollemme koittanut,
Herrain kulta-kammioissa,
Ruhtinasten armoloissa
Kukkansa ei kasvanut.
Sydämensä sille sulki,
Maahan, jalkoihinsa polki
Mahtavimmat Suomenmaan.
Niinpä tuota kerskatkohon
Suomalain ja lausukohon:
Sen on arvo itsellään!
Sentä kaikui korkealle,
Sentä lensi maailmalle
Laulu Kalevalasta.
Suruissaan jos huokaellee,
Täyttä rintaa riemahellee,
Ei se tunne kahleita
1860.
Kuun tarinoita.
Johdatus.
Yhtenä iltana sattui käteeni Tanskan sulosuisen tarinoitsijan,Andersen'in, kirja "Billerbog uden billeder". Mä ihastuin joensisivuihin ja mitä edemmä pääsin, sitä enemmän se minua miellytti. Jooli myöhän kun kirjan sain loppuhun. — Mutta en vielä ma'ata pannut;kauvan istuin vielä ikkunan edessä, muistossa uudestaan ihaellen noitautuisia, puolihämäräisiä piirroksia, jotka häämöittävät kuni ihanaseutu kuutamossa, puoleksi valaistuma, puoleksi pimeyden peitossa.Mitä ei selitä silmä, sitä mieli kuvaelee, ehkä paljon kauniimmaksi,viehättävämmäksi kuin todella onkaan.
Näin istuessani juohtui minulle mielehen, että kummahan se on kunei meillä kuu kellenkään ole ruvennut tarinoimaan näkemiänsä. —Kumottaahan meillä sama kuu kun Tanskassakin! — Lieneekö näilläpoloisilla Pohjanmailla pakkanen häneltä suun hyytänyt kiinni? Waionkos kuu siitä ä'issään, kun kesän kaunehimpana ollessa, ei auringonvalolta pääse ensinkään näkyviin. — Wai pitäneekö hänkin Suomenkieliraukkaa niin halpana, ettei sillä huoli huuliaan pilata? —
Näissä miettein kohotin silmäni taivaalle, johon kuu paraillaan olinoussut. En tiedä, lieneekö ollut mielihairaus vai totta, — vaanminusta oli ikään kuin olisi kuu nyykäyttänyt päätään minulle jasamassa vieno ääni kuiskahtanut korviini