Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
ARSÈNE LUPIN TAISTELUSSA SHERLOCK HOLMESTA VASTAAN
Kirj.
Maurice Leblanc
Suomentanut Jalmari Finne
Ranskalainen alkuteos: Arsène Lupin contre Sherlock Holmes
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1908.
Marcel L'Heurex'lle syvällä kiintymyksellä
M.L.
SISÄLLYS:
Arpa numero 514 — sarja 23
Sininen timantti
Sherlock Holmes aloittaa taistelun
Vähän valoa pimeyteen
Asiat alkavat selvitä
Arsène Lupin joutuu kiinni
ARPA NUMERO 514 — SARJA 23
Joulukuun 8. päivänä viime vuonna Versaillesin lyseon matematiikanprofessori Gerbois löysi eräästä vanhaintavaroiden kaupasta pienenmahonkisen kirjoituspöydän, joka miellytti häntä monien laatikkojensavuoksi.
Sepä olisi sopiva syntymäpäivälahja Suzannelle, hän ajatteli.
Ja kun hän etsiskeli tyttärelleen sopivaa lahjaa, jonka hän voisipienillä varoillaan hankkia, niin hän tinki hinnasta ja maksoikirjoituspöydästä kuusikymmentäviisi frangia.
Samalla kun hän antoi myyjälle osoitteensa, niin nuori, hienonnäköinen mies, joka oli etsiskellen katsellut oikealle ja vasemmalla,huomasi pöydän ja kysyi:
— Mitä se maksaa?
— Se on jo myyty, vastasi kauppias.
— Vai niin… varmaankin tälle herralle?
Herra Gerbois kumarsi onnellisena siitä, että hän omisti huonekalun,jota toinen hänen vertaisensa halusi, ja poistui.
Mutta hän oli tuskin kulkenut kymmentäkään askelta pitkin katua, kuntuo nuori mies saavutti hänet ja hattu kädessä sanoi hänelle hyvinkohteliaasti:
— Minä pyydän tuhannesti anteeksi, hyvä herra… tehdessäniepähienon kysymyksen… Etsittekö nimenomaan tuota kirjoituspöytää.
— En. Minä etsin huokeahintaista vaakaa fysikaalisia kokeilujanivarten.
— Te ette siis pane sille suurta arvoa?
— Panen kyllä.
— Siksikö, että se on vanhanaikainen?
— Siksi, että se on mukava.
— Suostuisitteko siinä tapauksessa vaihtamaan sen yhtä mukavaan,mutta paremmassa kunnossa olevaan kirjoituspöytään?
— Tämä on hyvässä kunnossa ja vaihto on minun mielestäni tarpeeton.
— Mutta…
Herra Gerbois saattoi helposti kiivastua ja oli epäluuloinen. Hänvastasi kuivasti:
— Minä pyydän teitä luopumaan pyytelemisestänne.
Tuntematon asettui hänen eteensä.
— Minä en tiedä paljonko te olette siitä maksanut… minä maksankaksi kertaa enemmän.
— Minä en myy.
— Kolme kertaa?
— Lopettakaa, huudahti professori kärsimättömästi, — se mikä kuuluuminulle ei ole kaupan.
Nuori mies katsoi häneen terävästi tavalla, jota herra Gerbois eivoinut unohtaa. Sitten hän sanaakaan sanomatta kääntyi ympäri japoistui.
Tuntia myöhemmin tuotiin pöytä pieneen taloon, jossa professori asui
Viroflay-kadun varrella. Hän huusi tytärtään.
— Tämä on sinulle, Suzanne, jos vain pidät siitä.
Suzanne oli suloinen olento, herkkä ja onnellinen. Hän heittäytyiisänsä kaulaan niin ilo