E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
MUUTAMIA MIETTEITÄ KASVATUKSESTA
Kirj.
JOHN LOCKE
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1914.
JOHDANTO.
John Locke ja hänen "Mietteensä kasvatuksesta".
John Locke, Englannin huomattavin järkeisfilosofian edustaja ja senensimmäinen klassillinen kasvatuskirjailija, syntyi 29 p. elok.1632 Wringtonissa Bristolin lähellä. Hän oli vanhempainsa, lakimiesJohn Locken (synt. 1606) ja tämän vaimon Agnes tai Anne Keenenv. 1630 solmitusta avioliitosta syntynyt esikoinen; veli Thomassyntyi viisi vuotta hänen jälkeensä, mutta kuoli jo hyvän aikaahäntä ennen. Hänen varhaisemmasta lapsuudestaan ja varsinkin hänenäidistään tiedetään hyvin vähän. Se vain on varmaa, että koti olinoina kuohuvina uskonriitojen ja vapaustaisteluiden aikoina ankarastipuritaaninen, ja että isä, joka lopulta tarttui aseisiinkin parlamentinpuolesta kuningasta vastaan ja sai "kapteenin" arvonimen, kasvattiesikoistansa aluksi jyrkässä, alistavassa kurissa, mutta hellittisitä pojan varttuessa yhä enemmän, niin että heistä lopulta tuli mitäparhaimmat ystävykset: kasvatustapa, jota filosofimme myöhemmälläijällään kiitollisena muistelee ja jota hän suosittelee kaikkiennoudatettavaksi. Tämä isän suuri vaikutus poikaan tämän lapsuusvuosinanäyttääkin osaltaan kehittäneen Lockessa sitä järkevyyttä, miehekästäpontevuutta ja kaiken tunteen halveksimista, joka on hänelle niinluonteenomaista sekä elämässä että kirjoituksissa. Kun äiti, jolleLocke myöhemmin antaa sen mainesanan, että hän oli "hurskas nainenja hellä äiti", kuoli jo varhain, ei Locke ole koskaan saanut tunteanaisellista suloa eikä lämpimyyttä ympärillään — hän pysyi lisäksivanhana poikana — eikä hän siis niin monien muiden merkkimiestentavoin ole suinkaan ollut "äitinsä poika".
Kapteeni Locke osasi käyttää puolueensa saavuttamia voittoja hyväkseenhankkiakseen pojalleen vapaapaikan Westminsterin koulussa. V. 1646,14 vanhana, John Locke lähtee jonkun verran kotikasvatusta saatuaantähän Elisabet-kuningattaren perustamaan kouluun, kestämään sen kuria,latinanpänttäystä ja toverien pahaa kohtelua, kokonaista kuusi vuotta.Sillä Locke, joka oli ruumiiltaan heikko ja kivulloinen ja jotaitsepintainen ja läpi koko elämän jatkuva rintatauti alkoi jo varhainvaivata, ei ollut suinkaan mikään loistava oppilas, ja vielä vähemminkunnostautui hän telmiväin toveriensa leikeissä ja kepposissa. Sen ajankoulujen kuolettava, älyttömään ulkolukuun perustuva latinan, kreikan,arabian ja hebrean opiskelu ei myöskään patukoineen, lakkaamattominekieliopin jauhamisineen, kaikkea todellista elämää ja hyödyllisiätietoja kaihtavine menettelytapoineen tehnyt häneen hyvää vaikutusta,ja ankarasti hyökkääkin hän myöhemmin koko silloisen koulujärjestelmänkimppuun.
Asia ei oikeastaan paljoakaan parane, kun hän v. 1652 siirtyy Oxfordinyliopistokaupunkiin, sen Christ-Church-lukioon, missä hän myöskinsaa apurahan. Sillä täälläkin vallitsee sama ahdas, rikkiviisauteen,turhiin väittelyihin ja hämäriin filosofisiin kaavailuihin taipuvahenki kuin yleensä maan koko opetuslaitoksessa. Siitä huolimatta kokeehän kuitenkin hyöriä mukana ja suorittaakin tutkinnon toisensa jälkeen:v. 1656 saavuttaa hän alimman yliopistollisen arvon, baccalaureuksen,2 vuotta myöhemmin tulee hänestä magister artium, v. 1660 kreikan ja1662 puhetaidon aliopettaja; v. 1664 uskotaan hänelle siveysfilosofianopetustoimi, samalla kun hän koko ajan toimii englantilaisenlukiojärjestyksen mukaisesti nuorempien ylioppilaiden kaitsijana,"tutorina".
Vaikka nämä eri toimet erikoisine etuuk