E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Jännitysromaani
Kirj.
Suomentanut
Valfrid Hedman
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1922.
Sota on tuottanut niin paljon mullistuksia, että harvat henkilötenää muistavat tapauksia, jotka muutama vuosi sitten tunnettiind'Hergemontin häväistysjutun nimellä.
Herra Antoine d'Hergemontin, joka on julkaissut arvossapidettyjätutkimuksia Bretagnen kivisistä muistomerkeistä, kävellessätyttärensä Véroniquen kanssa kerran kesäkuussa vuonna 1902Boulogne-metsässä Pariisin lähistöllä hyökkäsi neljä miestähänen kimppuunsa, ja hän sai kasvoihinsa kepiniskun, joka kaatoihänet nurin. Lyhyen kamppailun jälkeen laahattiin Véronique,kaunis Véronique, kuten häntä ystävätärten kesken nimitettiin,epätoivoisista ponnistuksistaan huolimatta automobiiliin, jonka tämännopean kohtauksen katselijat näkivät katoavan Saint-Cloudiin päin.
Tavallinen naisenryöstö. Seuraavana päivänä saatiin kuulla totuus.Kreivi Alexis Vorski, nuori puolalainen aatelismies, kovin huonomaineeltaan, mutta komeasti esiintyvä, joka väitti olevansakuninkaallista sukuperää, rakasti Véronique d'Hergemontia. JaVéronique rakasti häntä. Kun tytön isä oli ajanut pois kreivin,jopa useat kerrat häntä loukannutkin, oli hän suunnitellut tämänseikkailun, johon Véroniquella itsellään ei kuitenkaan ollutpienintäkään osallisuutta.
Julkisesti vannoi Antoine d'Hergemont, joka oli — eräät julkaistutkirjeet sitä todistivat — rajuluontoinen ja umpimielinen mies ja olieriskummaisella luonteellaan, raa'alla itsekkäisyydellään ja törkeälläahneudellaan saattanut tyttärensä varsin onnettomaksi, kostavansamitä leppymättömimmällä tavalla.
Hän antoi suostumuksensa avioliittoon, ja häät vietettiin kaksikuukautta myöhemmin Nizzassa. Mutta seuraavana vuonna kuultiin sarjamieltenkuohua herättäviä uutisia. Pitäen kostolupauksensa d'Hergemontryösti vuorostaan tyttärensä ja Vorskin avioliitosta syntyneen pojanja otti hänet mukaansa astuessaan Villefranchessa huvipurteen, jonkaoli vastikään ostanut.
Merellä kävi kova aallokko. Pursi upposi Italian rannikon näkyvissä.Eräs alus korjasi siinä olleet neljä merimiestä. Heidän todistuksensamukaan olivat herra d'Hergemont ja lapsi kadonneet kuohuihin.
Kun Véronique oli täten saanut varman tiedon heidän kuolemastaan,meni hän karmeliittanunnain luostariin.
Niin kerrottiin. Näiden tapahtumien oli määrä neljäntoista vuodenpäästä olla aiheena mitä kauhistuttavimpaan ja kummallisimpaanseikkailuun, joka on todenperäinen, vaikka jotkut yksityiskohdatalussa näyttävät hiukan satumaisilta. Mutta sota on tehnyt elämänja olosuhteet niin mutkikkaiksi, että sen ulkopuolella sattuvattapaukset, kuten ne, joista tässä tarinassa kerromme, lainaavatsuuresta murhenäytelmästä jotakin epäluonnollista, järjetöntä jajoskus ilmeellistäkin vivahdusta. Tarvitaan totuuden koko häikäisevävalo antaaksemme näille seikoille todellisuuden leiman, niin että neesiintyvät perin yksinkertaisena kokonaisuutena…
Autio maja
Bretagnen sydämessä sijaitsevassa Faouëtin sievässä kylässä nähtiineräänä toukokuun aamuna, että sinne saapui vaunuissa ajaen väljäänharmaaseen viittaan puettu nainen, jonka kasvoja verhoava paksu harsoei estänyt eroittamasta, että hän oli hyvin kaunis ja viehättävä.
Tämä nainen söi kiireesti aamiaista kylän pääravintolassa. Sitten hänpuolenpä