E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
TOVERI
Kirj.
LUDVIG ANZENGRUBER
Suomentanut
Maila Talvio
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1895.
Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainossa.
LUDVIG ANZENGRUBER.
Maailman historiassa ei ole suinkaan harvinaista, että ihmiset, joitajälkimaailma kunnioittaa ihmiskunnan etevimpinä, eläissään eivät saatunnustusta, vaan saavat paljon kovaa kärsiä, tuntemattomina taistellasuuria vaikeuksia ja vastuksia vastaan. Kirjallisuushistoriasta saammemyöskin lukea monesta semmoisesta elämänvaiheesta. Espanjan suurinrunoilija Cervantes sai kokea mitä erilaisimpia vaiheita, sai nähdäpaljon puutetta. Portugalin ainoa suuri runoilija Camoens eli samoinmitä tukalimmissa oloissa ja koki omituisimpia seikkailuja. Mutta meajattelemme, että siitähän on niin kauvan, olot silloin olivat paljonvähemmän kehittyneitä kuin nyt. Meidän päivinämme ei varmaankaansaattaisi niin tapahtua. Nythän ainakin osataan antaa täysi arvonerolle, ei kenenkään ansiokkaan ihmisen tarvitse meidän päivinämmepuutetta kärsiä. Niin olemme valmiit ajattelemaan. Ja kuitenkinsaattaa vielä nytkin niin tapahtua. Suuressa, vanhassa sivistysmaassasaattaa suuri runoilija kokea vaikeimpia kohtaloita, ennenkuin hänsaavuttaa tunnustusta, ja sittenkin kun hänet tunnustetaan aikansaetevimpien runoilijain joukkoon, ei elämän kovuus lakkaa häntä kokoelämän iän painamasta ja ahdistamasta. Että niin saattaa käydä, nähdäänitävaltalaisen etevän runoilijan Ludvig Anzengruberin elämästä, jokakuoli muutamia vuosia sitten.
Ludvig Anzengruberin elämänvaiheet ovat niin mieltäliikuttavia, ettäsemmoisinaan aina ansaitsevat kertomista. Meillä suomalaisilla onlisäksi toinen syy tuntea häntä kohtaan myötätuntoisuutta. Hän onteoksissaan etusijassa kuvannut kansanelämää. Meidän kirjallisuudessaon tällä runoudenlajilla suuri sija. On sen vuoksi luonnollista, ettäme mielellämme tutustumme etevän saksalaisen kansanelämän kuvaajanteoksiin. Niitä onkin jo useita suomennettu, ja useampia toivottavastisuomennetaan ja jos hänen teoksiinsa miellymme, haluamme myös tutustuaniiden tekijän elämänvaiheisiin. Seuraavassa koetan muutamin sanoinniitä kuvata ja samalla mainita sanasen hänen etevimmistä teoksistaan.
* * * * *
Ludvig Anzengruber syntyi Wienissä marraskuun 29 p:nä 1839. Isänpuolelta polveutui hän itävaltalaisesta talonpoikaissuvusta, äidinpuolelta wieniläisestä porvarissuvusta. Isoisä oli talonpoika,isä Johan Anzengruber, pikkuvirkamies. Johan Anzengruber olimyöskin runoilija, vaikka hän ei koskaan nähnyt tuskin riviäkäänkirjoittamastaan painettuna. Hän kirjoitti runoja ja näytelmiä, jailmenee hänen näytelmissään todellisia lahjoja. Ne olisivat ainaiseksijääneet unohduksiin, ellei hänen poikansa olisi niitä maininnutSchillerin ja Shakespearen rinnalla niinä teoksina, joista hänetusijassa on oppinut. Ehkä hän olisi tunnustustakin saavuttanut, josolisi vähän suotuisemmissa oloissa elänyt ja vähän kauvemmin. Nyt hänkuoli jo 1844 ainoastaan 34 vuoden vanhana, jättäen viisivuotisenhennon poikansa jalon vaimonsa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.
Isän kuoleman kautta kadotti pikku Ludvig kasvattajansa, äitipuolisonsa, molemmat elättäjänsä, sillä paitse kasallistakäsikirjoituksia jätti Johan Anzengruber leskelleen pienen eläkkeenvähän yli 330 Suomen markkaa vuosittain. Isästään on Ludvigilla hyvinvähän muistoja. Hän kertoi muistavansa vaan kuinka joskus lempeä miesnosti hänet ylös, pani polvelleen ja sanoi "tule kelpo mieheksi" jasitten leikk